Metsänpeiton kennel & neuvonta

Muutimme Helsingistä maaseudulle, voidaksemme asua ja työskennellä haluamallamme tavalla. Maalla on mahdollisuuksia monenlaiseen harrastamiseen, kun asuminen on väljempää ja edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Kaikki koiramme ovat perheenjäseniä ja asuvat kanssamme samassa talossa. Arvostamme koiriamme yksilöinä ja nautimme niistä sellaisina kuin ne ovat. Meillä koirien ei tarvitse olla yksin pitkiä päiviä, vähintään yksi aikuinen on puolipäiväisesti kotona, ammattimme mahdollistavat sen. Sijoitettuna jalostusoikeudella minulla on kaksi koiraa. Niiden osalta maksan terveystutkimukset, vakuutukset, sekä kilpailumaksut.

Haluamme hoitaa, ulkoiluttaa ja harjoittaa koiramme päivittäin itse. Haaveissani ei ole suurkenneli, koska tykkään tehdä muutakin kuin hoitaa koiria. Olen ammatiltani skenogarfi eli suunnittelen lavastus ja pukukokonaisuuksia teatterinäyttämöille. Harjoitan ammattiani päätoimisesti ja olen myös jatko-opiskelija. Koirat eivät osallistu millään lailla perheemme talouden ylläpitoon, raha virtaa aivan toiseen suuntaan. Meillä on myös vuohivanhuksia ja muutama poni lemmikkieläiminä. Tarkoitus maalla asumisessa on ollut löytää aikaa ja rauhaa elämään, mutta molemmat tavoitteet ovat vielä kaukana tulevaisuudessa! Elämä on ollut tapahtumantäytteistä ja siksi rikasta.

Meillä on ollut ja on noutajia ja settereitä, joita olen harrastanut jo yli 30 vuoden ajan. Mielestäni rotujen erilaisuus auttaa ymmärtämään kunkin rodun erikoispiirteitä, alkuperäistä käyttötarkoitusta ja siitä lähtevää luonnetta, rakennetta ja taipumuksia. Olen harjoittanut koiriani rodunomaisissa lajeissa sekä näyttelyissä ja olen sitä mieltä, että opintomatkat ovat kannattavia kaikilla aloilla – matkailu avartaa ja luo uusia sosiaaliaasia suhteita yli rajojen. Rodunomaisissa lajeissa voi saada muiden asiantuntijoiden mielipiteitä koiristaan vaikka ei olisikaan kovin kilpailullisesti suuntautunut. Harrastamme omalla tasollamme. Vaativa päivätyöni rajoittaa myös välillä koirakerhoissa toimimista. Harrastamissani roduissa laajat terveystutkimukset kuuluvat asiaan ja yleinen henki terveyden puolesta on ollut hyvä.

Luonnehtisin harrastamieni rotujen suurimpia identiteettisiä eroja pähkinänkuoressa seuraavasti: ”Kun setteri sekoaa omaan runollisuuteensa, niin noutaja on viisas ja salaa loukkaantunut", kun sitä ei huomata, mutta kyllä noutajakin osaa huomionsa hakea – komento saattaa olla tiukka varsinkin vanhemmilla päivillä, suorastaan sotilaallinen erityisesti ruoka-aikojen suhteen ja sovituista rutiineista pidetään muutenkin tiukasti kiinni vaikka uudet lenkkeily ja treenipaikat ilahduttavat niin omistajaa kuin koiriakin. Settereitä ja noutajia voi käyttää samoihin tarkoituksiin, vaikkapa sorsakoiraksi ja perheenjäseneksi, mutta koulutettavuudessa, viettivoimassa ja motivoinnissa pitää käyttää hiukan erilaisia keinoja. Noutajat ovat yleisellä tasolla näennäisesti passiivisempia ja koulutusta vastaanottavampia kun taas setterit toimivat enemmän nenällään ja sydämellään ja ovat ajoittain huonokuuloisempia. Koirat ovat tietenkin myös yksilöitä, joten ominaisuudet eivät ole aina selkeästi eriytyneet, setterit ja noutajat ovat älykkäitä koiria, jotka ovat parhaimmillaan saadessaan työskennellä itsenäisesti (aivojaan käyttäen), mutta ohjaajiensa kanssa yhteistyössä. Molempien rotutyyppien kanssa työskennellessä on tärkeää, että koiranohjaajalla ja koiralla on luja keskinäinen luottamus- ja tunneside, joka avulla he muodostavat työparin, jolla on yhteisiä tavoitteita, vuorovaikutuksen on hyvä olla molemminpuolista.

Pidän koiria siksi, että ne ovat mukavia elämän kanssakulkijoita ja tuovat arkeen oman ilonsa läsnäolollaan sekä rytmittävät sopivasti päivää hoitorutiineillaan. Mielestäni koirien kasvatustoiminta on yksi luonnollinen osa vakavamielistä harrastusta. Koirat elävät pisimmilläänkin – ikävä kyllä – vain reilut 15 vuotta ja siksi on mukavaa, että voi tulevaisuudessa toivottavasti elää omien koiriensa jälkeläisten kanssa. Välillä tuntuu, että koirien lyhyt lisääntymissykli tuo aika paljon stressiä, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus pidentää pentuväliä, kun ollaan päästy useamman sukupolven yli. Tavoitteenani on oma emolinja, josta tiedän mitä siitä syntyy niin hyvien kuin heikompienkin ominaisuuksien osalta, jolloin on helpompaa valita sopivia kumppaneita omille koirille.

Järjestän tapaamisia kasvateilleni (pentutreffit ja uimareissut sekä koulutustapahtumat) mahdollisuuksieni mukaan, kuitenkin useamman kerran vuodessa. Oman haasteensa asiaan tuottaa se, että kasvattini asuvat ympäri Suomea. Kannustan kasvattejani harrastuksiin ja yritän auttaa parhaani mukaan, kaikkea en tietenkään osaa ja siksi on mukavaa että nykyään on olemassa sellaisia tahoja jotka antavat vaikka yksityistunteja tarvittaessa. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi Katin koirakoulua (Kati Tuominen) myös kokeneemmille harrastajille. Järjestän ryhmäharjoittelua noutamisen osalta (damit, riistat) josta ilmoittelen facebook-ryhmässämme Vähemmän nokonuukat nouto- ja taippariharjoittelijat, myös muiden kasvattajien koirat ovat tervetulleita kun ensin tutustutaan.