top of page

MUISTOISSAMME

Saimi 26.4.2006 - 29.04.2020

saimi.jpg

Saimi alias Suometar – meidän punainen setterivahvistus. Herttainen koti- ja kaverikoira. Saimi oli syntynyt harvinaisesta näyttely- ja käyttölinjan risteyksestä ja sen kanssa pääsin tutustumaan niin kanakoirien kenttäkoulutukseen kuin kultamalja-kilpailuihinkin. Saimi oli myös aikamoinen lurjus, kun sille päälle sattui: hihnaan saaminen oli oma prosessinsa. Kun Saimi lopulta antautui, niin sen koko olemus muuttui; näimme teatteriesityksen tuhlaaja-tytön kotiinpaluusta, paitsi että Saimi ei näytellyt vaan oli aina juuri sellainen kuin oli. Saimin kanssa oltiin yhden kerran näyttelyssä ja se aika pian huomasi, että temppuilu auttaa huomion saamiseen. Niinpä se pikaisen ympyrän ravaamisen jälkeen heittäytyi selälleen ja potkutteli rytmikkäästi
jaloillaan, äännellen samaan tahtiin. Jouduin lopulta kantamaan sen pois kehästä. Seisominen sujui sentään mallikkaasti vapaasti ja avustettuna. Tuomarilta kylläkin loksahti suu auki, kun näki Saimin lantion, jossa ei  siihen aikaan ollut liiaksi massaa. Näyttelyssä Saimi kuitenkin löysi varsinaisen kutsumuksensa kaverikoirana, kun sopiva ystävä löytyi pojasta pyörätuolissa.

Maija eli Metsänpeiton Aino-Aallotar oli Ellan ja ruotsalaisen herrasmiehen 

Vilsen jälkeläinen ensimmäisestä pentueestani, joka sai alkunsa Ruotsissa uuden vuoden 2008 aikoihin. Olin nähnyt Tukholman Hund-näyttelyssä Vilsen hienon emon Viljan ja sen pojan Rojnen ahkeran tilastojen lukemisen lisäksi.

 

Maikki oli palvelualtis noutaja, mutta senkään kanssa emme kilpailleet. Maikki oli kotikoirana helppo, hiljainen ja luotettava kaveri, jolla oli kuitenkin pilkettä silmissä. Se oli tyytyväinen ja ihana koira.

Kaipaamme sinua Maikki.

maikki.jpg

Maija 1.3.2008 - 16.04.2020

Metsänpeiton Aino-Aallotar

Ella 11.2.2006 - 5.6.2019
Majakkasaaren Yalo Topaasi

Ella, Majakkasaaren Yalo Topaasi, oli kasvatustyöni perusta. Ihastuin sen pontevaan, mutta herkkään luonteeseen, vaikka olin menossa ostamaan mustaa pentua. Ellan kanssa minäkin äärimmäisen kömpelönä ohjaajana onnistuin suoriutumaan niin näyttelyistä kuin taippareistakin. Ellalla oli jo pentuna selkeästi hyvät valmiudet ja otteet noutamiseen, enkä onnistunut niitä kokonaan pilaamaan tai hävittämään sen jälkeläisissä. Ulkomuodollisesti Ella ei ollut mitenkään loistokas niin kuin ei omistajansakaan eikä suurin osa kasvateistani. Tavoitteenani onkin tasapainoinen peruskoira, jolla tavallinenkin ihminen voi halutessaan harrastaa monenlaista.

Wilma 1.3.2008 - 3.1.2015
Metsänpeiton Venla-Vellamo

Bussi ajaa ohitse, sä et pääse perille

Kun suru tulee saumoista läpi, voit luottaa minuun.

Ei mitään hätää, ei omat voimat riittäneet.

Ei mitään hätää,

se olen minä joka voin kuivata

sun kyyneleet..

Onnekkaiden tähtien alla

vain muutamalla hyvä joka annetaan

Sitten ollaan me toiset joiden

ainoa keino on kannatella toisiaan.

– Samuli Edelman

bottom of page